Hallitus uhkaa nyt haparoida kohtalokkaalla tavalla

By in
558

Tämä on teksti jota en halunnut kirjoittaa, sillä kriisin keskellä ymmärrys ja yhtenäisyys olisivat äärimmäisen tärkeitä asioita. Olen optimisti ja lähtökohtaisesti haluan luottaa päättäjien osaamiseen, oikeamielisyyteen ja hyvään tahtoon. Nyt alkaa kuitenkin olla optimistinkin usko koetuksella.

Suomen hallitus on tehnyt kovia ratkaisuja koronaepidemian taltuttamiseksi. Kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset sekä ravintoloiden sulkeminen ovat päätöksiä, joiden perustelut on helppo hyväksyä, sillä onhan parempi sosiaalisella pidättäytymisellä suojella läheisiään ja kanssaihmisiään kuin ottaa riski koronaviruksen hallitsemattomasta leviämisestä. Tämän rajoittamisen tehoa tullaan varmasti arvioimaan jälkikäteen, mutta tältä osin Suomessa on toimittu – kuten mielestäni kuuluukin – varovaisuusperiaatetta noudattaen. Varsinkin kun varmoja tietoja ja tutkimustuloksia koronaviruksen vaarallisuudesta tai mahdollisista lääketieteellisistä apukeinoista ei vielä ole olemassa.

Vaikka poliitikot ja päättäjät tekevätkin nyt töitä kovan paineen alla ja keskittyminen ohjautuu lähes täydellisesti koronavirukseen, on kansakunnan ykköspäättäjillä samalla kuitenkin vastuu ja velvollisuus kyetä näkemään yhteiskunnan laajempi kokonaiskuva ja johtamaan maata sen mukaisesti. Päättäjien tehtävä on vastata maan ja ihmisten hyvinvoinnista laajemminkin kuin vain yhden asian osalta kerrallaan. Tai jos sotavertaus sallitaan: ei riitä, että vihollinen estetään jollakin rintamalla, mikäli samalla selusta jää avoimeksi aiheuttaen toisaalla merkittävän määrän uhreja ja kärsimystä. Näin uhkaa nyt käydä yritysten osalta.

Ajoiko palokunta naapuritaloon?

Puheenvuoroissaan hallitus on painokkaasti todennut, ettei 90-luvun laman aikana tehtyjen epäonnistuneiden poliittisten päätösten ja niistä seuranneiden ihmisille tuhoisien seurauksien anneta toistua. Yritysten tukemiseksi tarkoitettujen pakettien yhteydessä on korostettu miljardimääriä ja lupailtu, että kaikki tarvittavat päätökset tehdään – ja vieläpä nopeasti.

Pari viikkoa sitten elinkeinoministeri Lintilä totesi, että nyt tarvitaan palokuntaa ja tuomioistuin tulee sitten myöhemmin. Pahasti näyttää kuitenkin siltä, että palokunta on ajanut ensin itse palokohteen sijasta naapuritalolle.

Miljardiluokan pakettien ja nopeasti luvattujen lakimuutosten perusteella hallituksen voisi ajatella ottaneen yrittäjien ja heidän työntekijöidensä hädän tosissaan. Nyt on kuitenkin alkanut näyttää, että miljardipaketit ovat enemmän tai vähemmän suurten summien harhaa, jotka eivät kohdennu niille, joilla hätä on suurin.

Etenkin lainarahoitus näyttää muodostuva enemmänkin pankkien luottosalkkujen kevätsiivoukseksi kuin yritysten tukemiseksi. Tai kuten eräs yrittäjä totesi: “Valtio takaa, pankit jakaa on täysi harha”. Miten muuten on perusteltavissa se, että nyt tarjolla olevien lainojen korko marginaaleineen saattaa liikkua 7-8 prosentin tietämillä – samalla kun päätösten saaminen ruuhkautuneista pankeista kestää päiviä tai pahimmillaan jopa viikkoja? Pankkien kerrotaan myös vaativan yrittäjiltä lisävakuuksia jo olemassa oleville lainoilleen – siis tilanteessa, jossa yritysten kannattava liiketoiminta on tyrehtynyt ilman näiden omaa syytä. Ja kaikki tämä siis koskien niitä, jotka ylipäätään sattuvat pankkien mielestä lainan arvoisia yrityksiä olemaan.

Sinnepäin, mutta riittääkö se?

Ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin. On hallituksen päätöksissä ja toiminnassa paljon oikeansuuntaistakin, josta on myös syytä antaa tunnustusta. Business Finlandin, ELY-keskusten ja kuntien kautta jaettavat suorat tuet helpottavat monia. Yrittäjille mahdollistettu työttömyysturva ilman yritystoiminnan lopettamista on aidosti merkittävä edistysaskel suurimpaan ahdinkoon ajautuville. Myös lomautusten nopeuttamiseksi tehdyt lakimuutokset ovat tässä tilanteessa arvokkaita ja jopa välttämättömiä toimia työpaikkojen säilyttämiseksi. Lainapuolella Finnvera tekee takauspäätösten osalta hyvää työtä, vaikka loppuviimein onkin sille asetettujen säännösten ja pankkien armoilla.

Valitettavasti kuitenkin kaikki edellä mainitut hyvät asiat ovat toteutuneet vain osittain. Business Finland tekee erittäin hyvää työtä hakemustulvan käsittelyssä, mutta nämä tuet ohjautuvat vain niille, jotka osaavat tai hoksaavat tukea hakea. Suuri osa vaikeuksissa olevista ei hakemusrumbaan kykene. ELY-keskusten ja kuntien osalta tukihakemusten toimittamisen ja käsittelyn sujuvuus ovat vielä täysin kysymysmerkkejä. Yrittäjille ulotetun työttömyysturvankin olisi pitänyt olla itsestäänselvyys jo kauan aikaa sitten. Lomautusten nopeuttamisen osalta luvattiin sen koskevan kaikkia yrityksiä, mutta lopulta päätettiin mennä työehtosopimusten kautta, eli yritykset ovat eri asemassa sen mukaan minkä TES:n alle sattuvat kuulumaan.

Tehdyt toimenpiteet ovat siis ainakin vähän sinnepäin, mutta aina vähän sinnepäin ei välttämättä lopulta ole sinnepäinkään.

Kassan pitää kestää kriisin yli

Tilanteessa, joka ei millään tavalla kuulu normaalin yrittäjäriskin tai markkina- ja suhdannevaihtelun piiriin, pitäisi kyetä tekemään huomattavasti laajemmalle ulottuvia ratkaisuja. Näitä olisivat työnantaja- ja YEL-maksujen ottaminen valtion vastuulle, verojen koroton lykkääminen ja maksettujen verojen palautus sekä kaikkia yrityksiä koskevat mahdollisuudet nopeisiin lomautuksiin. Lisäksi tarvitaan suoria tukia toistuvien kiinteiden kulujen kattamiseksi. Näillä ratkaisuilla yritykset pystyisivät pienentämään kuukausittaisia kustannuksiaan ja paremmin odottamaan epidemian talttumista ilman, että ne ajautuvat peruuttamattomiin taloudellisiin vaikeuksiin ja massairtisanomisiin.

Nämä Suomen Yrittäjien ehdotukset kannattaisikin nyt pikaisesti toteuttaa: https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/suomen_yrittajien_ehdotus_seuraavaksi_rahoitus_ja_tukipaketiksi_31_3_2020.pdf

Yrittäjien ahdistus kasvaa

Yrittäjäjärjestölle ja minulle henkilökohtaisesti tulleet lukuisat yhteydenotot yrittäjiltä kertovat, että yrittäjät ovat siirtymässä alkuvaiheen shokista ahdistukseen ja pahimmillaan jopa epätoivoon.

”Suomi kusettaa yrittäjiä”

”Yrittäjät on jälleen unohdettu”

”Näin kävi 90-luvun lamankin aikana”

”Suuret yritykset ja pankit kyllä pelastetaan, mutta pienillä yrityksillä ei ole mitään merkitystä”

Yllä esitettyjen sisältöisiä viestejä tulee nyt kiihtyvällä tahdilla. Yhteydenotoissaan yrittäjät eivät ole huolissaan pelkästään yrityksensä ja elämäntyönsä menettämisestä, vaan myös perheensä ja henkilöstönsä toimeentulosta. Miten huolehtia tärkeimmistä ihmisistä ympärillään ja kuinka henkilökohtaiset lainat ja kulut pystytään hoitamaan, jos yritys ei pysty maksamaan palkkoja tai jos yritys nyt kaatuu? Ja tämä ahdistus tulee siis kaikkien niiden samojen koronahuolien päälle, jota meistä kaikki muutkin tällä hetkellä kokevat.

Poliitikot ja päättäjät kautta linjan ovat varmasti yhtä mieltä siitä, ettei 90-luvun laman aiheuttamia virheitä ole syytä toistaa. Ihmisten elämäntyön ja toimeentulon tuhoaminen kun johtaa tilanteeseen, jonka taloudelliset ja inhimilliset kustannukset ovat mitään kuviteltavissa olevia tukipaketteja suuremmat. Nyt ei kannata toimia niin, että hyväksytään epidemiauhrien torjumisen varjolla uhrit talouskriisistä. Nämä eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita, eikä näin ole pakko olla.

Sydämestäni toivon päättäjille nyt voimia, viisautta ja rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä. Sekä terveydellisen että taloudellisen tilannekuvan tulee nyt olla kirkkaina tiedossa ja päätösten sen mukaisia.

Esimerkiksi ravintoloissa kustannukset juoksevat, oli asiakkaita tai ei

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *